torstai 11. marraskuuta 2010

Yksin vai yhdessä?

Kuntoilemassa käydään sekä yksin, että yhdessä. On pariskuntia, kaveruksia, työkavereita ja yksin treenaajia. Itse kuulun yksin treenaajien ryhmään. Löydän molemmista tavoista hyviä ja huonoja puolia. Yksin treenatessa omalla kohdallani salille lähteminen tuottaa joskus ylitsepääsemättömiä ongelmia. Käyn kauppaa itseni kanssa ja yleensä häviän. Olenkin ottanut tavaksi mennä salille/ryhmäliikuntaan suoraan töistä. Treenikaverit voivat kannustaa toisiaan eikä ehkä häviä itselleen yhtä usein. Toisaalta taas joillakin treenaaminen näyttää menevän kikatteluksi ja höpöttämiseksi ja treeniä ei pystytä suorittamaan samalla teholla ja lyhyemmässä ajassa. Esimerkkinä kaksi nuorta tyttöä jotka häsläämisellään häiritsivät jo muitakin. Kuvittelin saavani äänekkään työpäiväni ja kuntosalin jälkeen viettää rauhaisan, hiljaisen hetken saunassa. Kuvitelmani kuitenkin särkyi näiden kahden neitokaisen yllättävän suihkulauluesityksen vuoksi. Minun tullessani suihkuun neitokaiset tokaisivat "ai täällä on muitakin", mutta jatkoivat silti hoilaamistaan.

Vastapainona taas olen mielenkiinnolla seurannut erästä hyvin treenatun näköistä pariskuntaa. He käyvät yhdessä salilla, suorittavat tarkkaan hiottua treeniohjelmaa ja toimivat toistensa varmistajina. Vaikuttaa mukavalta, tehokkaalta ja toimivalta, siitä minäkin pitäisin.

Seuraan ihmisiä myös siitä syystä, että koetan saada vinkkejä ja uusia harjoituksia myös omaan treeniini. En tykkää valmiista ohjelmasta vaan yhdistelen palasia sieltä ja toisia täältä. Viimeksi mieleeni jäi aasialistyttö, jonka vatsalihassarjasta päätin ottaa oppia, mutta en vielä jaksa tehdä siitä edes puolia :) Sama tyttö käristi minusta viimeisetkin mehut ulos saunassa heittäessään koko saavillisen vettä kiukaalle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti