Nuorisorikolliset

Soutelin soutulaitteella mietteissäni kunnes paikalle käveli kiharatukkainen, silmälasipäinen mieshenkilö pyykkipalloineen ja alkoi tärkeän näköisenä vetää nyrkkeilyhanskoja käsiinsä. Seurasin toimitusta kiinnostuneena ja lopulta kävi henkilöä melkein sääliksi. Hänellä oli hankalaa kun säkki heilui ja kieppui ja kaikeksi parhaudeksi henkilö löi säkkiin täysin yläviistoon. Ystäväni sanoin, hän on ehkä tottunut pidempiin vastustajiin. Mies luovutti n. 5min jälkeen, mutta hankaluudet näyttivät jatkuvan muissakin laitteissa. Mies parka!

Mieshenkilöä kiinnostavampi oli kuitenkin metromatkani salilta takaisin kotiin. Odotellessani metroa vieressäni hengaili kaksi roikkuhousua kaljakeisseineen. Poika1 kerskaili toiselle olleensa kotibileissä joista joku hänen tuttavansa oli varastanut subbarin ja juossut subbari hupparin sisällä pois paikalta. Poika1 itse oli kahminut taskuihinsa pelejä ja muuta mitä nyt käteen sattui. Poika2 naurahteli innoissaan. Poika1 kertoi vielä myöhemmin samana iltana menneensä kavereidensa kanssa hajottamaan pleikkareita ja muita pelikonsoleita.

Pojat tulivat myös viereeni metroon istumaan ja selailin muka kiinnostuneena Tupperware esittelyvihkosta.

Poika1 kertoi myös menneensä kavereineen etsimään dynamiittia ja olivat saaneet jonkun oven melkein auki voimapihdeillä mutta ei kokonaan. Poika2 harmitteli kun porukalla ei ollut ollut hitsausvälineitä mukana.
Poika1 kertoi sitten varastaneensa porakoneen ja näkkileipää ja ilmeisesti se oli molempien mielestä tosi hauska juttu.

Poika2 kertoi tuttavansa tehneen itsemurhan hyppäämällä junan eteen ja pian sen jälkeen tuttavansa isän tehneen samoin, kunnon luuseri kuulemma. Poika1 totesi tähän että jos hän kuolisi joskus muuten kuin vanhuuteen tai sairauteen hän kuolisi mieluiten luotiin. Sitä ennen hän tosin haluaisi ampua kaikki muut ja sitten itsensä. Olisi nimittäin hänen mielestään paljon gangstampaa kuolla luotiin.
Poika2 taas mieluiten menisi junan alle, mutta mietti sitten tuntisiko siinä ensimmäiset rusahdukset jos olisi jotenkin huonosti raiteilla..

Ihan kaikkea en keskustelusta muista, mutta kova oli tarve retostella rötöksillään. Mieleni teki kovasti kommentoida jotakin keskusteluun mutta tyydyin sitten vain pudistelemaan päätääni ja puremaan huultani etten olisi räjähtänyt nauramaan. Matka suijui siis oikein rattoisasti :)

Hiljaiseloa

Pitkän sairasteluputken jälkeen sain jälleen hinattua itseni salille. Päivä oli ollut raskas, joten laitoin luurit korviin ja hanat kaakkoon ja istahdin soutulaitteeseen. 45 min soudettuani lähdin testailemaan express-laitteita ja kuinka ollakaan aiemmin mainitsemani BB-julkkis saapui paikalle ystävättärensä kanssa. Tällä kertaa silikoonit oli ilmeisesti asennettuna, tai siltä minun silmääni näytti. 

Neitokaiset jutustelivat niitä näitä ja lähtivät kohti pukuhuonetta, jolloin kyttääjälle tuli kiire juosta perään. Venyttelyt sikseen ja kiinnostavan kyttäysmateriaalin toivossa kiisin pukuhuoneeseen ja onnekseni satuin olemaan viereisellä kopilla. Onneni loppui kuitenkin siihen, sillä neitokaiset pakkasivat kassinsa ja lähtivät, eivätkä tulleet kanssani saunomaan kuten olin toivonut.

Menin siis itsekseni saunomaan remontin jälkeen uusittuun saunaan. Saunaan oli kaiketi unohtunut asentaa lamput, koska se oli ihan pimeä eikä lamppuja löytynyt. Toisaalta eipä noita siellä juuri tarvi. Oli kyllä hieno sauna ja kylppäri!

Uusi vuosi, uudet tulokkaat.

Vuoden vaihtuminen on tuonut mukanaan tutun ilmiön. Salilla näkee paljon uusia ihmisiä, jotka ovat päättäneet tänä vuonna kuntoilla enemmän. Joidenkin into pysyy, mutta moni pettää uuden vuoden lupauksensa  viimeistään huhtikuussa. Olen parilla viimekäynnillä seuraillut nuorta hoikkaa poikaa, joka on uusi tuttavuuskuntosalilla. Poika treenailee personal trainerin opastuksella. Mietin itsekseni pojan tarinaa: onko hän kenties saanut huomautksia hoikasta ulkomuodostaan ja päättänyt, että on aika hankkia  lihaksia. Vai ovatko kenties vanhemmat maksaneet pojalleen personal trainerin, jotta hän löytäisi intoa kuntoiluun. Oli tarina mikä tahansa toivottavasti hän jaksaa painaa vielä huhtikuun jälkeenkin.

Kävin testaamassa Pilatesball tuntia, joka oli 

oikein mukavaa. Ostimme myös kotiin kaksi 

kappaletta kuvassa näkyviä Fitballeja.

Kuntosalillani on vesivahingon vuoksi kylpyhuoneremontti, jonka onneksi pitäisi valmistua piahkoin.

Suihkujen ja saunan tilalla on vain muutama siirrettävä suihkukoppi pukuhuoneen reunassa. Sangen mielenkiitoista käydä suihkussa kuin olisi näyteikkunassa. Harmittaa kun osa pukuhuoneen kaapiesta on jouduttu eristämään ja juuri isoimmat kaapit. Käytössä on vain pienemmät kaapit joihin saa juuri ahdettua vaatteet, käsilaukun, sekä repun. En malta odottaa että pääsee jälleen saunaan!

Saunaan ja uimaan.

Sauna on mukava paikka kuntosalin jälkeen, varsinkin näin pakkasella ja kun kotona ei ole saunomismahdollisuutta. Sinne tulee vain helposti jämähdettyä pitkiksi ajoiksi.Tapasin viime kerralla saunassa mukavan naishenkilön jonka kanssa rupattelimme hyvän tovin. Nainen kertoi pitävänsä avantouinnista ja toivoi, että pääsisi kuntosalin jälkeen saunan lisäksi avantouinnille. Itse kerroin välillä miettineeni miksi kuntosalilla ei tosiaankaan ole uima-allasta. Olisi mukava pulahtaa rentouttavalle uinnille treenin jälkeen, tai mikä ettei ihan kuntouinnillekin. No, varmaankin tilan puutteen ja ylläpitokustannusten vuoksi. Nainen mietti sitten jospa piakkoin valmistuvan remontin yhteyteen lisättäisiin vielä pienen kylmävesiallas, onhan toki siivouskomerossa vielä tilaa!

Pohdiskelin itsekseni vielä vaatteita vaihtaessani ennen treeniä syömistä. Usein näkee kiireisiä ihmisiä juoksemassa pukuhuoneeseen banaani/leipä/suklaapatkukka tms. suussaan. Ymmärrän toki jos ei ole päivän aikana ehtinyt kunnolla syömään ja on mukavampi urheilla kun on jotakin vatsassa. Toisaalta taas ihmettelen etenkin suklaan, leivän tai muun isomman evään syömistä juuri ennen treeniä. Eikö sinne salille olla juuri menossa kuluttamaan niitä kaloreita? Eivät ne hetki sitten syötynä mihinkään katoa. Lisäksi täydellä vatsalla kuntoilu on epämukavaa ja aiheuttaa vain pahaa oloa.

Julkkis!

Tänään seurailin muutamaa lukiolaispoikaa, jotka pullistelivat lihaksiaan toisilleen. Pojat tekivät jokainen saman harjoituksen peräjälkeen ja jokaisen piti tietysti ottaa vähän enemmän painoja kuin kaverilla oli. Pudistelin päätäni ja toivoin ettei kukaan loukkaisi itseään liian suurien painojen vuoksi.

Mietiskelin myös aloittelijoita, joita näytti tänään olevan liikkeellä tavallista enemmän. Aloittelijat tunnistaa yleensä väärästä tekniikasta ja laitteiden jatkuvasta säätelystä. Katselin mm. Naista crosstrainerissa, joka veivasi kummallisessa etukenossa ja toista yläselkää vahvistavassa laitteessa. Ensimmäinen saa luultavasti alaselkävaivoija ja jälkimmäinen niskavaivoja, koska ei nojannut rintaansa laitteessa olevaan tukeen. Vain yksi aloittelijoista oli hoksannut, että kuntosaleilla tarjotaan personal trainer palveluita ja varsinkin aloituksen yhteydessä kunto-ohjelman tekoa. Kun opettelee käyttämään laitteita oikein välttyy turhilta haavereilta ja saa laitteista parhaan mahdollisen hyödyn irti.

Palatessani pukuhuoneeseen suorastaan riemastuin kun löysin sieltä julkkiksen! Eräs entinen BB-kilpailija vaihtoi vaatteitaan kaapillaan ystävätär mukanaan. Keskustelu jatkui siitä mihin se talossa jäi: silikonirinnat on saatava. Iloni oli kuitenkin lyhytaikaista kun neitokainen lähti jollekin ryhmäliikunta tunnille lähes saman tien saapumiseni jälkeen.

Mikä pettymys!

1,5h tehokkaan stalkkauksen jälkeen jouduin pettyneenä toteamaan, että kuntosalilla ei tapahtunut tänään mitään kiinnostavaa.  Ei kiinnostavia ihmisiä, ei kiinnostavia keskusteluja, ei kerrassaan mitään. Keskusteluja käytiin lähinnä kalareissuista ja unohtuneista alusvaatteista. Paikalla olivat toki idolini Nätti tyttö ja Aasialaistyttö, kuten aina.

Lopulta tyydyin vain murjottamaan omalle peilikuvalleni joka ei 9 viikon säännöllisen treenauksen jälkeen ole muuttanut muotoaan toivottuun suuntaan. Kesän aikana oli pitkä tauko keuhkokuumeen vuoksi ja sitä ennen kävin vain harvakseltaan hankalien työvuorojen takia. Nyt olen taas päässyt vauhtiin, joten voisi käydä vaikka vähän useamminkin.

Saunassa toimin esimerkillisesti ja täytin löylyämpärin täyteen käyttöni jälkeen, ja kysyin saunassa istuvalta rouvalta tahoisiko hän ämpärin viereensä. Kyllä hän tahtoi ja kiitteli kovasti. Miten se muilla tuntuu olevan niin vaikeaa lorauttaa käytön jälkeen vähän lisää vettä sinne ämpäriin? Se kun näyttää aina olevan tyhjä.

Yksin vai yhdessä?

Kuntoilemassa käydään sekä yksin, että yhdessä. On pariskuntia, kaveruksia, työkavereita ja yksin treenaajia. Itse kuulun yksin treenaajien ryhmään. Löydän molemmista tavoista hyviä ja huonoja puolia. Yksin treenatessa omalla kohdallani salille lähteminen tuottaa joskus ylitsepääsemättömiä ongelmia. Käyn kauppaa itseni kanssa ja yleensä häviän. Olenkin ottanut tavaksi mennä salille/ryhmäliikuntaan suoraan töistä. Treenikaverit voivat kannustaa toisiaan eikä ehkä häviä itselleen yhtä usein. Toisaalta taas joillakin treenaaminen näyttää menevän kikatteluksi ja höpöttämiseksi ja treeniä ei pystytä suorittamaan samalla teholla ja lyhyemmässä ajassa. Esimerkkinä kaksi nuorta tyttöä jotka häsläämisellään häiritsivät jo muitakin. Kuvittelin saavani äänekkään työpäiväni ja kuntosalin jälkeen viettää rauhaisan, hiljaisen hetken saunassa. Kuvitelmani kuitenkin särkyi näiden kahden neitokaisen yllättävän suihkulauluesityksen vuoksi. Minun tullessani suihkuun neitokaiset tokaisivat "ai täällä on muitakin", mutta jatkoivat silti hoilaamistaan.

Vastapainona taas olen mielenkiinnolla seurannut erästä hyvin treenatun näköistä pariskuntaa. He käyvät yhdessä salilla, suorittavat tarkkaan hiottua treeniohjelmaa ja toimivat toistensa varmistajina. Vaikuttaa mukavalta, tehokkaalta ja toimivalta, siitä minäkin pitäisin.

Seuraan ihmisiä myös siitä syystä, että koetan saada vinkkejä ja uusia harjoituksia myös omaan treeniini. En tykkää valmiista ohjelmasta vaan yhdistelen palasia sieltä ja toisia täältä. Viimeksi mieleeni jäi aasialistyttö, jonka vatsalihassarjasta päätin ottaa oppia, mutta en vielä jaksa tehdä siitä edes puolia :) Sama tyttö käristi minusta viimeisetkin mehut ulos saunassa heittäessään koko saavillisen vettä kiukaalle.