tiistai 16. marraskuuta 2010

Julkkis!

Tänään seurailin muutamaa lukiolaispoikaa, jotka pullistelivat lihaksiaan toisilleen. Pojat tekivät jokainen saman harjoituksen peräjälkeen ja jokaisen piti tietysti ottaa vähän enemmän painoja kuin kaverilla oli. Pudistelin päätäni ja toivoin ettei kukaan loukkaisi itseään liian suurien painojen vuoksi.

Mietiskelin myös aloittelijoita, joita näytti tänään olevan liikkeellä tavallista enemmän. Aloittelijat tunnistaa yleensä väärästä tekniikasta ja laitteiden jatkuvasta säätelystä. Katselin mm. Naista crosstrainerissa, joka veivasi kummallisessa etukenossa ja toista yläselkää vahvistavassa laitteessa. Ensimmäinen saa luultavasti alaselkävaivoija ja jälkimmäinen niskavaivoja, koska ei nojannut rintaansa laitteessa olevaan tukeen. Vain yksi aloittelijoista oli hoksannut, että kuntosaleilla tarjotaan personal trainer palveluita ja varsinkin aloituksen yhteydessä kunto-ohjelman tekoa. Kun opettelee käyttämään laitteita oikein välttyy turhilta haavereilta ja saa laitteista parhaan mahdollisen hyödyn irti.

Palatessani pukuhuoneeseen suorastaan riemastuin kun löysin sieltä julkkiksen! Eräs entinen BB-kilpailija vaihtoi vaatteitaan kaapillaan ystävätär mukanaan. Keskustelu jatkui siitä mihin se talossa jäi: silikonirinnat on saatava. Iloni oli kuitenkin lyhytaikaista kun neitokainen lähti jollekin ryhmäliikunta tunnille lähes saman tien saapumiseni jälkeen.

torstai 11. marraskuuta 2010

Mikä pettymys!

1,5h tehokkaan stalkkauksen jälkeen jouduin pettyneenä toteamaan, että kuntosalilla ei tapahtunut tänään mitään kiinnostavaa.  Ei kiinnostavia ihmisiä, ei kiinnostavia keskusteluja, ei kerrassaan mitään. Keskusteluja käytiin lähinnä kalareissuista ja unohtuneista alusvaatteista. Paikalla olivat toki idolini Nätti tyttö ja Aasialaistyttö, kuten aina.

Lopulta tyydyin vain murjottamaan omalle peilikuvalleni joka ei 9 viikon säännöllisen treenauksen jälkeen ole muuttanut muotoaan toivottuun suuntaan. Kesän aikana oli pitkä tauko keuhkokuumeen vuoksi ja sitä ennen kävin vain harvakseltaan hankalien työvuorojen takia. Nyt olen taas päässyt vauhtiin, joten voisi käydä vaikka vähän useamminkin.

Saunassa toimin esimerkillisesti ja täytin löylyämpärin täyteen käyttöni jälkeen, ja kysyin saunassa istuvalta rouvalta tahoisiko hän ämpärin viereensä. Kyllä hän tahtoi ja kiitteli kovasti. Miten se muilla tuntuu olevan niin vaikeaa lorauttaa käytön jälkeen vähän lisää vettä sinne ämpäriin? Se kun näyttää aina olevan tyhjä.

Yksin vai yhdessä?

Kuntoilemassa käydään sekä yksin, että yhdessä. On pariskuntia, kaveruksia, työkavereita ja yksin treenaajia. Itse kuulun yksin treenaajien ryhmään. Löydän molemmista tavoista hyviä ja huonoja puolia. Yksin treenatessa omalla kohdallani salille lähteminen tuottaa joskus ylitsepääsemättömiä ongelmia. Käyn kauppaa itseni kanssa ja yleensä häviän. Olenkin ottanut tavaksi mennä salille/ryhmäliikuntaan suoraan töistä. Treenikaverit voivat kannustaa toisiaan eikä ehkä häviä itselleen yhtä usein. Toisaalta taas joillakin treenaaminen näyttää menevän kikatteluksi ja höpöttämiseksi ja treeniä ei pystytä suorittamaan samalla teholla ja lyhyemmässä ajassa. Esimerkkinä kaksi nuorta tyttöä jotka häsläämisellään häiritsivät jo muitakin. Kuvittelin saavani äänekkään työpäiväni ja kuntosalin jälkeen viettää rauhaisan, hiljaisen hetken saunassa. Kuvitelmani kuitenkin särkyi näiden kahden neitokaisen yllättävän suihkulauluesityksen vuoksi. Minun tullessani suihkuun neitokaiset tokaisivat "ai täällä on muitakin", mutta jatkoivat silti hoilaamistaan.

Vastapainona taas olen mielenkiinnolla seurannut erästä hyvin treenatun näköistä pariskuntaa. He käyvät yhdessä salilla, suorittavat tarkkaan hiottua treeniohjelmaa ja toimivat toistensa varmistajina. Vaikuttaa mukavalta, tehokkaalta ja toimivalta, siitä minäkin pitäisin.

Seuraan ihmisiä myös siitä syystä, että koetan saada vinkkejä ja uusia harjoituksia myös omaan treeniini. En tykkää valmiista ohjelmasta vaan yhdistelen palasia sieltä ja toisia täältä. Viimeksi mieleeni jäi aasialistyttö, jonka vatsalihassarjasta päätin ottaa oppia, mutta en vielä jaksa tehdä siitä edes puolia :) Sama tyttö käristi minusta viimeisetkin mehut ulos saunassa heittäessään koko saavillisen vettä kiukaalle.

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Hilpeyden herättäjät

Lievää huvittuneisuutta minussa herettävät ihmiset, jotka valitsevat pitkään ja hartaasti lehtihyllystä lehteä. Vaikean valinnan tehtyään he istahtavat selkänojallisen kuntopyörän päälle ja aloittavat hitaan, laahaavan polkemisen lehdenluvun lomassa. Kyllä, olen itsekin katsellut crosstrainerilla veivatessani iPhonesta tv-ohjelmia, mutta vauhdista en tingi. Salille tullaan treenaamaan ei lueskelemaan.

Minua hihityttävät myös henkilöt jotka liikunnan sijasta peilailevat itseään ja laittavat tukkaansa tai muuta vastaavaa. Kuntoillessa pääasiallinen tavoite on kaiketi kunnon kohotus ja kehonhuolto, ehtiihän tuota näyttää nätiltä sen jälkeenkin. Muut ihmiset tuskin kiinnittävät huomiota kampaukseesi tai silmämeikkiisi kuntoillessasi ( paitsi tietysti minä ;). Eräänkin kerran nuori neiti saapui suorituksensa jälkeen pukukaapilleen ja ensimmäinen asia mitä hän teki oli kasvojen puuterointi. Siinä riitti taas pukuhuonevakoojalle ihmeteltävää.

En ole välineurheilija, päin vastoin. Omistan vain kahdet housut ja kolme toppia joita käytän salilla ja yhdet hyvät kengät. En edellytä kaikilla olevan senkään vertaa, t-paita ja verkkarit ja sukkasillaankin käy mainiosti. Kummastusta aiheutti kuitenkin nainen korkokengissä. Käytännöllisyys kunniaan!

Yksityisyyden raja?

Olen usein pohtinut onko naisten pukuhuoneessa ok tehdä mitä tahansa? Missä menee oman yksityisyyden raja ja missä kunnioitus muita pukuhuoneen käyttäjiä kohtaan. Toisilla tämä raja näyttää olevan olematon toisilla taas hyvin tarkka. Olen todistanut viereisellä kopilla naisen vaihtavan veristä terveyssidettään puhtaaseen ja toisen leikkaavan varpaankynsiään. Kynnenpalasten sinkoillessa pitkin pukuhuonetta en voinut olla tuntematta pieniä inhon väristyksiä, varsinkin kun suhtautumiseni muiden ihmisten paljaisiin jalkoihin on vähintäänkin epäilevä. Suihkussa muutamat höyläävät intiimialueitaan, joka on mielestäni myös hyvin yksityinen asia.

Mikäli tämä on itsellesi ok, olisi kuitenkin toivottavaa kunnioittaa myös muita kanssaliikkujia. Haluavatko he nähdä kuukausittaisen prosessisi tuotokset, tai haluaisitko itse tallustella suihkutiloissa muiden häpykarvoituksessa? Vai olisiko suotavampaa jättää joitakin asoita kotona suoritettavaksi.

Alkajaisiksi

Haluan alkuun sanoa että blogin tarkoituksena ei ole loukata tai arvostella ketään henkilökohtaisesti. Olen itse tavallinen kuntosalin, sekä ryhmäliikuntatuntien kävijä. Käyn nimeltämainitsemattomassa kuntokeskuksessa muutaman kerran viikossa. Ihmiset ja ihmisten käyttäytyminen ovat aina kiehtoneet minua ja huomaan usein seurailevani erilaisia ihmisiä missä sitten liikunkin. Työmatkalla katselen kanssamatkustajia ja mietin mistä he ovat tulossa, minne menossa ja mitä he tekevät työkseen. Kuntosalilla olen törmännyt monenmoiseen mieltäni askarruttavaan asiaan ja ystäväni ovatkin vitsailleet, että tarinoita riittäisi blogiksi asti. Päätimpä siis ottaa härkää sarvista ja ja katsoa mitä siitä syntyisi. :)